19.8.1981

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asunto-osakeyhtiö A oli rakennustoimisto B:lle 26.3.1974 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla Turun RO:ssa lausunut, että rakennustoimisto oli niin sanottuna grynder-rakentajana rakentanut perustamalleen asunto-osakeyhtiölle vuonna 1967 asuttavaan kuntoon valmistuneen uudisrakennuksen. Seuranneena vuonna toimitetun vuositakuutarkastuksen jälkeen rakennustoimisto oli vaihtanut rakennuksen saunaosaston pukuhuoneen ja käytävän muovimatot, koska ne "kupruilivat". Vuodesta 1970 lähtien oli kuitenkin havaittu, että rakennuksen sauna- ja pesuosaston sekä siihen liittyvien tilojen lattioissa ja seinien alaosassa ilmeni lisääntyvässä määrin uusia kosteusvaurioita. Keväällä 1972 nämä vauriot olivat laajentuneet rakennuksen C portaan alatasanteelle ja vihdoin oli todettu, että mainitun porrashuoneen hissikuilussa oli noin puoli metriä vettä. Rakennustoimiston kieltäydyttyä korjauksista asunto-osakeyhtiö oli syksyllä 1972 aloittanut näiden tilojen lattiarakenteiden purkamisen. Suoritetussa tarkastuksessa oli käynyt ilmi, että muun muassa saunan lattiasta oli rakennusvaiheessa jätetty vesieristys kokonaan pois. Tästä johtuen oli lattiarakenteisiin päässyt vettä seurauksin, että myös seinärakenteet olivat kostuneet ja lattiarakenteisiin asennetut vesijohdot olivat vähitellen syöpyneet rikki aiheuttaen jatkuvan vesivuodon. Näin aiheutuneiden vaurioiden johdosta suoritetut purkamis-, uusimis- ja korjaustyöt toimitetuista katselmuksista aiheutuneet kustannukset mukaan lukien olivat tulleet maksamaan yhteensä 38 677 markkaa 78 penniä. Koska rakennustoimisto oli vastuussa asunto-osakeyhtiölle kerrotuin tavoin aiheutuneesta vahingosta, asunto-osakeyhtiö oli vaatinut rakennustoimiston velvoittamista suorittamaan sille vahingonkorvauksena sanottu määrä 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Rakennustoimisto oli vastustanut kannetta muun ohessa sillä perusteella, ettei se rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 1957 RT 162.05 12 §:n mukaan ollut vastuussa vahingosta, koska kanteessa selostettu työvirhe oli ilmennyt vasta takuuajan jälkeen ja kun oli jäänyt näyttämättä, että sanottu vähäisenä pidettävä virhe olisi johtunut rakennustoimiston törkeästä laiminlyönnistä, ja asunto-osakeyhtiö olisi joka tapauksessa kohtuuden mukaan voinut havaita virheen jo takuuaikana.

RO p. 13.12.1974 oli lausunut selvitetyksi, että sitten kun rakennustoimisto oli Turussa rakentanut asunto-osakeyhtiölle kysymyksessä olevan uudisrakennuksen, sen kanteessa selostetuissa tiloissa oli vuonna 1972 todettu huomattavia kosteusvaurioita. Esitetyn selvityksen mukaan vauriot olivat aiheutuneet rakennustoimiston huonosti suorittamasta vesieristyksestä ja osaksi myös siitä, että rakennustoimisto oli putkistoa asennettaessa poikennut vahvistetuista piirustuksista. Tämän johdosta vesi oli saunan jalkalistan rikkonaisista kohdista tunkeutunut sen lämpöeristyskerrokseen ja edelleen muihin puheena oleviin tiloihin, mistä aiheutuneiden vaurioiden korjaamiskustannukset olivat nousseet kanteessa vaadittuun määrään.

Kun kerrottua rakennustapaa ei ollut pidettävä hyväksyttävänä rakentamisena ja rakennustoimiston oli katsottava olevan vastuussa vesivaurioiden asunto-osakeyhtiölle aiheuttamista vahingoista takuuvuoden jälkeenkin, RO oli velvoittanut rakennustoimiston suorittamaan asunto-osakeyhtiölle vahingonkorvauksena rakennustoimiston määriltään oikeaksi myöntämät 38 677 markkaa 78 penniä 5 prosentin korkoineen 26.3.1974 lukien sekä korvaamaan asunto-osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut 3 530 markalla 10 pennillä.

Turun HO, jonka tutkittavaksi rakennustoimisto oli saattanut jutun, t. 12.11.1976 oli ratkaissut sen. Koska kysymyksessä olevien vahinkojen oli katsottava aiheutuneen rakennustoimiston törkeästä laiminlyönnistä RO:n päätöksessä selostetussa saunaan liittyvien tilojen vesieristystyössä eikä asunto-osakeyhtiö kohtuuden mukaan ollut vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana voinut havaita vikoja, HO oli tällä ja RO:n muutoin mainitsemilla perusteilla katsonut, ettei ollut syytä muuttaa RO:n päätöksen lopputulosta. Rakennustoimisto velvoitettiin suorittamaan asunto-osakeyhtiölle korvaukseksi sillä HO:ssa olleista kuluista 350 markkaa.

Rakennustoimisto pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Asunto-osakeyhtiö vastasi hakemukseen.